26.11.2018 | Teksti Maija Rauha

Vesivoimalat tuottavat tärkeää säätösähköä

Vesivoima on tärkein uusiutuvan sähkön tuotantomuoto Suomessa. Se on parasta ja edullisinta säätövoimaa, koska vesivoimalaitoksia voidaan käynnistää, säätää ja pysäyttää nopeasti energiantarpeen muutosten mukaan.

Vesivoima on ympäristölle puhdas energiantuotantomuoto, josta ei aiheudu päästöjä tai jää jätteitä ilmaan, veteen tai maaperään. Se hyödyntää maaston korkeuseroja; missä ennen oli koski, on usein nyt vesivoimala, joka muuntaa virtaavan veden liike-energian sähköksi. Suomen 220 vesivoimalaa tuottavat noin 20 prosenttia Suomessa käytettävästä sähköstä.

– Kun Imatrankoski valjastettiin vuonna 1923, kuviteItiin, ettei Suomi pysty koskaan käyttämään niin paljon sähköä kuin tämä yksi voimala tuottaa. Nyt kulutamme sähköä 80 kertaa Imatrankosken tuotannon joka vuosi. Vesivoimalamme yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 3 100 MW. Esimerkiksi Olkiluodon rakenteilla olevan kolmannen reaktorin teho on 1 600 MW, vertaa Turku Energian sähkönhankintapäällikkö Jari Hallivuori.

Turku Energian myymästä sähköstä noin 25 prosenttia on tuotettu vesivoimalla. Valtaosa siitä on peräisin osakkuusyhtiöiden Svartisenin ja Kolsin Voiman vesivoimalaitoksista. Lisäksi Vuorilinnan Voimalla on Salon Kiskonjoessa yli satavuotias voimalaitos, josta Turku Energia hankkii sähköä.

Tuotanto on maantieteestä kiinni

Euroopan suurin vesivoiman tuottajamaa on Norja. Syy on edullisen pinnanmuodostuksen ja ilmaston: Norjassa on suuret korkeuserot ja vuorten rinteillä sataa paljon. Norjan energiankulutuksesta 99 prosenttia katetaan vesivoimalla, ja norjalaista vesivoimaa riittää Suomeenkin.

– Runsasvetisten jokien lisäksi Norjassa on jäätiköitä, joiden sulamisvesiä voidaan hyödyntää energiantuotannossa. Hyvä esimerkki on Pohjois-Norjan Meloyssä sijaitseva Svartisenin voimala, joka on louhittu kokonaan kallioon Norjan toiseksi suurimman jäätikön sivustalle. Keruuputkilla jäätikön alta kerätty sulamisvesi kootaan tekojärveen, josta se putoaa noin 600 metrin matkan voimalaan, Jari kertoo.

Turku Energia on ollut osakkaana Svartisenin voimalassa jo vuodesta 2004 asti. Turku Energia, Vantaan Energia ja Oulun Seudun Sähkö omistavat yhdessä Svartisen Holding -yhtiön, joka omistaa kokonaan Eastern Norge Svartisen (ENS) -yhtiön. ENS hallitsee noin neljänneksen osuutta Svartisenin voimalan tuottamasta sähköstä. Voimalan turbiinien tehot ovat 350 MW ja 250 MW.

Viime kesänä Svartisen Holding osti lisäksi kymmenen prosentin osuuden Hafslund Produksjon Holding -yhtiöstä, jolla on Oslon lähellä kahdeksan vesivoimalaa. Yhtiön tuotanto oli viime vuonna 3,2 TWh.

Vesivoimaa voi varastoida jopa vuodenaikojen välillä

Vesivoimassa on erityistä se, että sen avulla voidaan varastoida sähköä vuodenajasta toiseen. Voimalaa rakennettaessa joki padotaan, ja patoaltaan vettä johdetaan voimalan turbiineihin tarpeen mukaan. Kesällä voidaan kerätä sadevesiä altaaseen ja ajaa ne sähköksi vasta talvella, kun sähkönkulutus on suurempaa.

– Säätövoimaa on tarvittu tähänkin asti tasoittamaan kulutuksen ajallista vaihtelua, mutta nyt, kun fossiilisten polttoaineiden käytöstä halutaan luopua, säätövoima on entistäkin arvokkaampaa. Tuuli- ja aurinkovoimaa voidaan tuottaa vain, kun tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa, mutta sähköä tarvitaan muulloinkin. Myös tätä tuotantomuotojen vaihtelua pystytään tasoittamaan vesivoimalla, Jari kertoo.

Ei vesivoiman tuotantokaan tosin aivan tasaista ole. Jarin mukaan tuotannon määrä voi vaihdella melko paljonkin vuodesta toiseen riippuen siitä, miten paljon sataa – näin etenkin Norjassa.

– Mielestäni on hyvä, ettei meillä olla yhden energiantuotantomuodon varassa. Tuotantomuodot tukevat toisiaan ja muodostavat hyvän kokonaisuuden, hän pohtii.

Huomiota jokien hyvinvointiin

Vesivoiman tuotanto on puhdasta, mutta voimalan rakentaminen muuttaa luontoa pysyvästi. Kun joki padotaan, syntyy tekoallas, jonka alle jää maata. Solisevan kosken sijaan tulee pato, mikä vaikeuttaa vaelluskalojen liikkumista ja vaikuttaa joen virkistyskäyttöön. Toisaalta voimalan rakentaminen voi helpottaa tulvatilannetta, kun vesimassat saadaan parempaan hallintaan.

– Suomen luonnontilaiset joet on suojeltu lailla, joten uusien vesivoimaloiden rakentaminen on epätodennäköistä. Nykyisistä voimaloista saadaan enemmän tehoa uusimalla turbiineja, ja automatiikan modernisointi parantaa niiden säätö- ja reagointikykyä. Vesivoimaa ei kuitenkaan pystytä tuottamaan Suomessa ratkaisevasti nykyistä enempää, Jari arvioi.

Ilman jokia ei olisi vesivoimaloitakaan, joten energia- ja voimalaitosyhtiöt huolehtivat myös jokiluonnon hyvinvoinnista. Esimerkiksi Kokemäenjokeen istutetaan kalaa, ja Kymijoessa on kalaportaita. Korkeakoskelle rakennettiin hiljattain uusi kalaporras, jota voi seurata verkossa livelähetyksenä.

– Kolsin Voima on mukana myös tutkimustyössä, jonka avulla pyritään selvittämään muun muassa, mitä vaikutuksia vesivoimataloudella on kalataloudelle, mihin aikaan kala haluaisi nousta jokea ylös ja millaiset olosuhteet se siihen tarvitsee, Jari kertoo.

Miksi vesivoimaa Norjasta?

Suomessa mahdollisuudet lisätä vesivoiman tuotantoa ovat varsin rajoitetut, mutta Norjassa jokia ja vesivoimaa riittää. Turku Energian osittain omistama Svartisen Holding ostikin kesällä kymmenen prosentin osuuden norjalaisesta Hafsund Produksjon Holdingista, jolla on kahdeksan vesivoimalaa Oslon lähellä. Myyntihinta oli noin 160 miljoonaa euroa. Jo ennestään Svartisen Holdingilla on omistusta Svartisenin voimalassa Pohjois-Norjassa.

– Kauppa oli meille merkittävä, koska panostamme strategiamme mukaisesti uusiutuvaan ja päästöttömään energiantuotantoon. Tavoitteemme on, että yli puolet myymästämme sähköstä ja lämmöstä on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä. Saavutamme tavoitteen etuajassa jo tänä vuonna, kertoo Turku Energian toimitusjohtaja Timo Honkanen.

Kauppa paransi myös Turku Energian sähkönhankinnan omavaraisuutta, joka nousi 65 prosentista 75 prosenttiin.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: