13.09.2017 | Teksti Pirkko Soininen | Kuvat Dreamstime

Kaukolämpöä kaupunkiin

Turun kaupungin sähkölaitoksella oli haaveiltu lämmön tuottamisesta ja jakamisesta kuuman veden avulla jo 1950-luvulla, mutta asia tuli ajankohtaiseksi vasta 1973 öljykriisin jälkeen. Ensin hankittiin siirrettäviä öljykäyttöisiä lämpökeskuksia, joiden avulla kaukolämpötoimitukset saatiin käyntiin vuonna 1976.

Parisen vuotta myöhemmin lämpöä saatiin kaukolämpöverkkoon myös Linnankadun voimalaitokselta ja Turun uudelta jätteenpolttolaitokselta. Lokakuussa 1982 otettiin käyttöön 14,5 km:n pituinen kaukolämpötunneli Naantalista aina Luolavuoreen saakka. Silloin Imatran Voiman Naantalin voimalaitokselta alkoi virrata lisää lämpöä Turun seudulle.

Suurempi lämpömäärä mahdollisti kaukolämpöverkoston laajentamisen. Samalla Turun seudun ilmanlaatukin parani huomattavasti, kun keskustan kerrostalot lämmitettiin kaukolämmöllä eikä enää polttoöljyllä.

Kaukolämmön onneksi oli 1970-luvun alussa tapahtunut muutoksia, jotka mahdollistivat kaukolämpöputkien kaivamisen maahan myös keskustassa. Viimeinen raitiovaunu oli kulkenut kolmosen linjalla 1.10.1972 ja maassa olevia kiskoja ei tarvinnut väistellä.Sama tilanne oli kaasuputkilla, kun kaasulaitos oli lopettanut toimintansa vuoden 1973 lopussa. Vuonna 1975 työntekijän keskituntiansiolla oli mahdollista ostaa 55 kWh sähköä.