En ole gourmet-kokki. Tykkään tehdä ruokia, jotka ovat suht helppoja valmistaa. Turun tori on ihan mahtava paikka ostaa lähellä tuotettuja kasviksia, sanoo Elina Innanen.
26.08.2015 | Teksti Pirkko Soininen | Kuvat Mikael Soininen

Ruoka antaa energiaa

Hyvä ruoka on kaiken a ja o, sanoo Turun Vegekaupan tuore kauppias Elina Innanen. Hän on myös suositun Chocochili-ruokablogin pitäjä, keittokirjailija ja entinen sohvaperuna, joka on hurahtanut lenkkeilyyn.

Kun Elina perusti Chocochili-ruokabloginsa seitsemän vuotta sitten, se oli Suomen ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen vegaaniblogi. Tilausta sille selvästi oli, sillä blogi sai heti satoja vierailijoita päivässä. Nyt Chocochili-blogissa käy jopa 15 000 ihmistä viikossa etsimässä ideoita ruuanlaittoon.

– Minulla ei ollut mitään odotuksia ja siksi hämmästyinkin tavattomasti, kun blogi sai niin nopeasti valtavasti seuraajia.

– En osaa sanoa, miksi blogistani on tullut niin suosittu. Ehkä se johtuu siitä, että olen luontaisesti nopea ja tehokas kokki, reseptini eivät ole liian mutkikkaita. Ja varmasti tuurillakin oli osuutensa! Osuin blogin kanssa juuri sopivaan saumaan, kun kilpailua ei vielä ollut niin paljon.

Blogin suosituimmat reseptit ovat helppoja ja yksinkertaisia, esimerkiksi Yhden kattilan pasta -resepti oli viime kesän hitti.

Motiivina hyvä olo

– Luin 13-vuotiaana lehtiartikkelin broilerin kasvatuksesta ja se sai minut ryhtymään kasvissyöjäksi. Silloin pontimena oli eläinten kohtelu, en halunnut syödä tehokasvatettua lihaa.

Kahden vuoden kasvissyönnin jälkeen Elina ryhtyi vegaaniksi, eli hän ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita, ei esimerkiksi lehmänmaitoa tai lehmänmaidosta tehtyjä juustoja.

Vasta myöhemmin Elina on tutustunut ruuantuotannon ekologiseen puoleen.

– Kyllähän se on tosiasia, että maapallomme voisi paljon paremmin, jos ihmiset söisivät vähemmän lihaa. Lihakilon kasvattaminen kuormittaa ympäristöä paljon enemmän kuin kasviviljely.

– Kasvissyönti on itselle arkipäivää, ei sitä tule sen kummemmin mietittyä. Minulle tulee kasvissyönnistä fyysisesti niin hyvä olo, että jo se itsessään riittää jatkamaan tällä tiellä.

Kauppiaaksi Forumiin

Kesäkuussa Elina teki rohkean hypyn turvatusta kahdeksasta neljään -työstä yksityisyrittäjäksi. Hän on koulutukseltaan puutarhuri ja floristi ja työskenteli kahdeksan vuotta Kauppilan puutarhalla, ensin myymälässä ja sitten leikkokukkapuolella.

– Vaikka tykkäsin työstäni, minulla oli jo pidemmän aikaa ollut sellainen olo, että kaipasin uusia haasteita. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä vetämään Turun Vegekauppaa, tein päätöksen perstuntumalta ja hyvin nopeasti. Tämä tuntui todella hyvältä vaihtoehdolta.

Elinan vetämä Turun Vegekauppa avasi ovensa Forumissa heinäkuussa. Valikoimissa on monipuolisesti erilaisia raaka-aineita. Vain tuoretavara, kuten vihannekset ja hedelmät, on toistaiseksi jätetty valikoimien ulkopuolelle.

– Haluamme olla matalan kynnyksen paikka, jonne kuka tahansa voi tulla ostamaan ruokatarvikkeita. Meillä on asiantuntevat myyjät, jotka osaavat kyllä neuvoa, vaikkei tietäisi mitään kasvisruokavaliosta. Ja reseptinkin voi saada kaupanpäällisiksi.

Kallista ja hankalaa?

Moni luulee, että kasvissyönti on kallista ja hankalaa, mutta Elinan mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

– Ostin juuri eilen torilta viidellä eurolla viisi kiloa kasviksia. Sehän on mielettömän halpaa. Pitää tietysti miettiä, mitä raaka-aineita käyttää – edullisimmaksi tulee suosia sesongin raaka-aineita. Palkokasvit ja täysjyvävilja ovat aina edullisia, Elina vinkkaa. Elinan suosikkiraaka-aineita ovat avokadot ja kikherneet.

– Nirsoilu ei ole minun juttuni. Olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen pitää pystyä syömään kaikkea. Itse totuttelin väkipakolla merilevän syöjäksi ja nyt suorastaan himoitsen sitä. Mistä vain raaka-aineesta saa mielestäni hyvää ruokaa, jos sen osaa valmistaa oikein.

Elinan tuorein, viime syksynä ilmestynyt, keittokirja Vegaanin keittokirja – parempaa ruokaa kasviksista on ennättänyt jo kolmanteen painokseen. Siinä on enimmäkseen sellaisia reseptejä, joita ei löydy blogin puolelta.

Kirjassa on käytetty monipuolisesti kasviksia, sesongit huomioiden. Se ei pohjaudu monien muiden vegaanisten ruokakirjojen tapaan erilaisille lihankorvikkeille, vaan reseptien pääraaka-aineina ovat hyvät kasvikset, toki proteiinit huomioiden.

– Kirjan suosituimpia reseptejä ovat lukijoiden palautteen perusteella olleet maapähkinä-bataattikeitto, bataattifalafelit, helpot ruisleipäset ja vadelmainen uunikaurapuuro, kertoo Elina.

Sohvaperunasta ikiliikkujaksi

Nuorena Elina oli ylipainoinen. Pahimmilaan hän painoi 30 kiloa enemmän kuin nykyään. Kasvissyönnin myötä kilot lähtivät karisemaan, mutta varsinaisen elämäntapa-remontin hän teki muutamia vuosia sitten, kun liikunta tuli vahvemmin kuvioihin mukaan.

– Liikkumalla pudotin loputkin ylimääräiset kilot vihdoin pois. Kasvissyönti kun ei ole mikään tae siitä, että laihtuu. Vegaani voi vedellä ihan samaan tapaan karkkeja kuin kuka tahansa. Minä ainakin olin pitkään ylipainoinen tunnesyöppö. Tunnesyöppö olen toki edelleen, sillä tavasta tuntuu olevan hirveän hankala päästä eroon. Nyt vain pystyn hallitsemaan halujani paremmin.

Muutama vuosi sitten Elina perusti ruokabloginsa rinnalle myös liikuntablogin Keppijumppaa ja porkkanaa, jossa hän kertoo tiestään liikunnanvihaajasta innokkaaksi lenkkeilijäksi.

Elina sanoo, että hän oli aiemmin mestari keksimään kaikenlaisia tekosyitä sille, miksi oli lihava ja miksei liikunta maistu. Painonpudotuksessa ja liikuntaharrastuksen aloittamisessa avainasemassa oli se, että hän lakkasi valehtelemasta itselleen. Nykyään Elina lähinnä hyötyliikkuu. Hän pyöräilee kaikkialle kotoaan Hannunniitusta.

– Turussa mikään ei ole niin kaukana, etteikö sinne voisi polkea. Tykkään myös juosta ja käyn säännöllisesti lenkkeilemässä. Jooga, varsinkin lämpöjooga, on Elinalle rakas harrastus, mutta sen hän on joutunut aikataulusyistä jättämään. – Kunhan saan tämän kaupan pyörimään, pääsen ehkä syksyllä taas hotjooga-tunneillekin.

Energiaa metsästä 

– Saan energiaa hyvästä ruuasta, kahvista, luonnosta, unesta ja liikunnasta, Elina listaa omia energianlähteitään.

Hyvä ruoka kuuluu hänellä jokaiseen päivään luonnollisena osana.

Metsään Elinan mieli palaa aina, onhan hän kaupunkilaistunut maalaistyttö.

– En tunne Turun seudun metsiä riittävän hyvin marjastaakseni ja sienestääkseni. Käyn sienimetsässä vanhempien luona Iitissä. Isä on kova sienestäjä ja kuljen hänen perässään metsässä.

– Siitä tulee jotenkin niin täydellisen tyytyväinen olo, kun pakastin ja kaapit ovat täynnä itse poimittuja luonnon antimia. Tähän lehteen haastattelimme Elinaa siksi, että hän on ollut monille ihmisille valopilkku. Upeat reseptit ovat houkutelleet ruuanlaittoa kammoavankin lieden ääreen ja liikuntablogi taas on rohkaiseva esimerkki siitä, miten ihminen voi halutessaan toteuttaa unelmansa.

– Olen joskus vitsaillut, että nimikirjaimeni ovat E.I. eli ei. Olen opetellut positiivista ajattelua ja olen nykyään paljon valoisampi tyyppi kuin joskus ennen. Nykyään tapaan ajatella, että asioilla on tapana järjestyä, on turha stressata pienistä. ●

Elina Innanen

1986 Syntyy Iitissä.

1999 Ryhtyy kasvisyöjäksi.

2008 Valmistuu puutarhuriksi Tuorlan puutarha-alan oppilaitoksesta.

2008 Perustaa Chocochili-ruokablogin.

2011 Kirjoittaa ensimmäisen keittokirjansa Viiden tähden vegaani.

2013 Valmistuu Ḁoristiksi Tuorlan puutarha-alan oppilaitoksesta.

2014 Toinen keittokirja Vegaanin keittiössä ilmestyy.

2015 Aloittaa Turun Vegekaupan kauppiaana Forumissa.

Miksi Elina on valopilkku? 

Tuukka Simonen, Vegekauppa-konseptin perustaja

Elina on avoin, ystävällinen, suora, tarkka ja perfektionismiin taipuvainen. Hän on erittäin visuaalinen ihminen.Hän oli vuosia Vegekaupan vakioasiakas ennen kauppiaaksi ryhtymistään. Elina on valopilkku sen takia, että hän osaa tehdä arjesta kaunista ja maistuvaa. Hyvä ruoka on arjen suurimpia valopilkkuja. Olen saanut Elinalta paljon uskoa siihen, että on olemassa ihmisiä, jotka osaavat tehdä oman työni paremmin kuin minä itse.

Minna Lahti, Chocochili-blogin lukija

Minun silmissäni Elina on aurinkoinen, älykäs, ystävällinen ja innostava ihminen, joka arvostaa ekologisuutta, luontoa, terveyttä, hyvinvointia sekäherkullista ja ravitsevaa ruokaa.Elina toimi tuutorinani, kun siirryin vuosi sitten kasvissyöjästä vegaaniksi. 

Elina innosti ja rohkaisi minua tietämättään ensin blogiensa ja myöhemmin myös yhteydenpitomme kautta. Pitkälti hänen ansiostaan uskallan olla enemmän oma itseni. Chocochili-blogi pursuaa taivaallisia ja terveellisiä reseptejä, joita on pakko testailla usein. Lisäksi Elinan uusin kirja, Vegaanin keittiössä, on kuin taideteos.

Katja Aaltonen, ystävä ja entinen kollega Kauppilan puutarhalta 

Elina on hyvin energinen ja määrä-tietoinen. Hänellä on katse kohti tulevaisuutta ja hän uskoo, että kaiken voi aina tehdä paremmin tai eri tavalla kuin on totuttu. Elina haluaa tehdä asiat omalla tyylillään ja kunnolla. Hän innostuu helposti uusista asioista ja haluaa aina kokeilla jotain uutta. Bloginsa kautta hän on varmasti valopilkku monille lukijoilleen lähes päivittäin. Ystävänä hän on aina rehellinen ja kannustava. Hänen energinen, mutta hyvällä tavalla huoleton elämänasenteensa tarttuu myös muihin.