26.05.2016 | Teksti Matleena Merta | Kuvat Mikael Soininen

Ompeleva energiapakkaus

Lotta Salminen saa energiaa käsillä tekemisestä ja muista ihmisistä. Lounais-Suomen Jätehuollon ympäristöneuvoja elää itse kuten opettaa, ja korvaa talouspaperinkin keittiöpyyhkeistä valmistamillaan kestotalouspyyhkeillä.

Työssään ympäristöneuvojana Lotta Salminen kiertää paljon puhumassa jätteiden lajittelusta ja kierrätyksestä. Helmikuun lopulla hän vieraili myös senioritalo Turun Kuunarissa, jossa yleisö oli niin vakuuttunut hänen puheestaan, että yksi heistä ehdotti häntä valopilkuksi.

– Kyllähän se tuntui tosi mukavalta, ja sain lisää varmuutta omaan esiintymiseeni. Nautin siitä, että saan kertoa itselleni tärkeästä asiasta, ja esiinnyn aina koko sielullani, Lotta kertoo hymyillen.

Liedossa nelivuotiaan tyttärensä kanssa asuva Lotta aloitti työnsä Lounais-Suomen Jätehuollolla eli LSJH:lla vuodenvaihteessa.

– Työskentelin aiemmin Liedon kunnalla kierrätysneuvojana, mutta tehtäviini kuului muutakin kuin ympäristöön liittyviä aiheita. Olin tosi onnellinen, kun pääsin töihin LSJH:lle, Lotta iloitsee.

LSJH:n neuvojat kiertävät kouluissa, palvelutaloissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa.

– Esimerkiksi päiväkodeissa on ihana vierailla, koska lapset ovat niin innoissaan kaikesta. Heistäkin kyllä huomaa, kenen kotona on opetettu kierrättämään ja kenen ei. Myös tapahtumat ovat kivoja. Meillä on yksi vakiokävijä, joka tulee eri tapahtumissa kojullemme jonkin roskan kanssa kysyäkseen, mihin se kuuluu ja samalla vähän haastaa meitä, Lotta nauraa.

Lotta pitää siitä, että ihmiset kyselevät ja kyseenalaistavat hänen sanomisiaan. 

– Siinä pääsee testaamaan omaa ammattitaitoaan ja kehittymään, hän tuumaa.

Eläinnäyttely seinällä

Ympäristöasiat ovat olleet Lotalle tärkeitä pienestä pitäen.

– Asuimme Somerolla metsän vieressä ja liikuin paljon luonnossa. Äitini oli myös hyvin ympäristötietoinen, ja meillä on esimerkiksi aina ollut komposti.

Ympäristön huomioiminen onkin aina ollut Lotalle itsestäänselvyys, ja lapsena hänestä oli outoa, jos jollakulla ei ollut kompostia. Biologia ja maantieto olivat hänen lempiaineitaan läpi kouluajan, ja lapsena hän järjesti omassa huoneessaan eläinnäyttelyitä.

– Etsin tietokirjoista tietoa eri eläimistä, ja teippasin huoneeni seinään eläinten kuvia selostuksineen. Äitini ei kyllä hirveästi arvostanut sitä, että teippasin kuvat tapettiin, Lotta nauraa.

Lukion jälkeen Lotta meni töihin enonsa rakennustyömaalle, jonka myötä hän innostui opiskelemaan pintakäsittelyalan perustutkinnon ammattikoulussa. Sitä ennen Lotta kävi piipahtamassa myös Hämeenlinnassa kokeilemassa insinööriopintoja, mutta ne eivät olleet häntä varten.

– Halusin nopean ja käytännönläheisen tutkinnon, ja ammattikoulu tarjosi sen. Asuin Turussa, ja valmistuttuani työskentelin useamman vuoden Aninkaisten Tapetti ja väri -liikkeessä myyjänä, mutta pikkuhiljaa aloin kaivata jotain muuta. Vuonna 2007 pääsin Turun Ammattikorkeakouluun opiskelemaan ympäristöalaa kestävän kehityksen koulutusohjelmassa. Opiskelu oli kivaa ja opettavaista, ja tiesin heti löytäneeni oman juttuni.

Vuonna 2008 Lotta muutti Turusta Lietoon.

– Olen maaseudun tyttö. Pidän siitä, että kaikki peruspalvelut ja luonto ovat lähellä. Lieto on ihmisläheinen kunta, ja sen kylämäisyys viehättää minua.

Intohimo löytyi jouluverhoista

Lotta saa energiaa ompelemisesta ja haaveilee omasta ompeluhuoneesta, jossa olisi metreittäin kankaita. Harrastus sai alkunsa kuusi vuotta sitten jouluverhoista.

– En löytänyt mieleisiäni verhoja, joten ajattelin, että teen ne itse. Ostin edullisen ompelukoneen, jolla surruttelin verhot. Tyttäreni syntymä vahvisti innostusta, sillä hänelle oli kiva tehdä mekkoja. Olen opetellut ompelemaan alusta asti itse, yrityksen ja erehdyksen kautta. Edullinen ompelukonekaan ei ollut kaikista helpoin työväline, joten hankin myöhemmin paremman koneen ja saumurin, Lotta kertoo.

Lotta tekee itse lähes kaikki omat vaatteensa, sekä tyttärensä vaatteet. Hänen käsissään valmistuvat tyynynpäälliset, peitteet ja muut sisustustekstiilit sekä ystävien ja tuttavien syntymäpäivälahjat. Lotta ei itse suunnittele kaavoja, vaan muokkaa valmiista kaavoista mieleisiään. Kun innokkaalle ompelijalle tulee tenkkapoo, apu löytyy usein Facebookista.

– Kuulun Facebookin ompeluryhmään, josta saa vastauksen ongelmaan kuin ongelmaan yleensä tuossa tuokiossa. Ryhmässä on mukana myös kaavoittamisen ammattilaisia, Lotta sanoo.

Silloin tällöin Facebook-ryhmä tapaa myös oikeassa elämässä.

– Meillä oli pikkujoulut, joissa kiersimme bussilla Turun seudun kangaskauppoja ja päivä päättyi yhteiseen illalliseen, Lotta hymyilee.

Vanhasta uutta

Lotta pyrkii ompelutöissään hyödyntämään mahdollisimman paljon valmiiksi omistamiaan materiaaleja. Vanhoista tyynyliinoista valmistuu tilkkupeittoja tai viirinauhoja lastenjuhliin. Raskausajan farkkuhaalarit muuttuvat kassiksi ja vanha villapaita saa uuden elämän säärystiminä.

ihmiset pitäisivät silmänsä enemmän auki jo olemassa olevien materiaalien suhteen, eivätkä aina hankkisi uutta. Kaikki uusi tavara rasittaa ympäristöä, ja vanhoista tekstiileistä voi tehdä monia kivoja juttuja.

Lotta on onnistunut yhdistämään kaksi intohimoaan myös työssään, sillä hän järjestää LSJH:lla tekstiilipajoja.

– Solmuilemme esimerkiksi avaimenperiä ja koiran puruleluja vanhoista t-paidoista. Tekstiilipajaan tulijoiden ei tarvitse olla kovia käsityöihmisiä. Pajassa korostetaan tekstiilien uusiokäyttöä, ja sen tavoitteena on toimia inspiraation lähteenä.

Kotonaan Lotta on valmistanut vanhoista keittiöpyyhkeistä kestotalouspaperia.

– Leikkasin pyyhkeet paloiksi ja viimeistelin ne saumurilla. Kaverini kyllä hiukan ihmetteli, kun tarjosin hänelle kangasliinaa tavallisen talouspaperin sijaan, Lotta nauraa.

Tekstiilien lisäksi Lotta hyödyntää myös vanhoja huonekaluja. Hänen värikkäässä kodissaan on paljon vanhoja kalusteita, joilla on tarina.

Olin auttamassa kaveriani varaston siivoamisessa, kun bongasin sieltä vanhan, aivan räjähdyskunnossa olleen keinutuolin. Kaverini piti minua hulluna, kun kerroin haluavani keinutuolin itselleni. Tuolin puuosat olivat ehjät, ja korjasin jouset ja pehmusteet, ja verhoilin istuinosan uudelleen. Kaverini ei ollut uskoa silmiään, kun hän näki tuolin korjattuna, Lotta nauraa.

Jokainen päivä on hyvä

Lotan arki koostuu työn ja ompelun lisäksi miesystävän mökin remontoinnista ja yhteisestä ajasta läheisten kanssa. Ompeluhuoneen lisäksi hän haaveilee puutarhasta tai omasta kasvihuoneesta.

– Unelmani olisi pieni omavaraistalous. Nautin ulkoilusta tyttäreni ja tuttavaperheiden kanssa. Tavoitteenani on tehdä joka päivä jotain kivaa, ei vain viikonloppuisin. Kun arki on mukavaa, jokainen päivä on hyvä, Lotta tiivistää.

Myös vuodenvaihteesta alkanut työ LSJH: lla on ollut Lotalle yksi toteutunut unelma.

– Jo ollessani Liedon kunnalla töissä kävin paljon LSJH:n toimistolla. Käytäviä kävellessäni haaveilin, että saisinpa joskus työskennellä täällä. Kun kuulin päässeeni tänne töihin, en olisi voinut olla onnellisempi. ●

Lotta Salminen

1981 syntyy Somerolla.
2000 valmistuu ylioppilaaksi ja muuttaa Turkuun.
2004 valmistuu maalariksi ammattikoulusta.
2007 pääsee Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan ympäristöalaa.
2011 tulee äidiksi ja valmistuu ympäristösuunnittelijaksi.
2012 ensimmäinen oman alan työ Liedon kunnan kierrätysneuvojana.
2016 aloittaa työt Lounais-Suomen Jätehuollolla.

Lotasta sanottua:

Miia Jylhä, Lotan työkaveri LSJH:lta

Lotta on myös töissä aito valopilkku: aina iloinen, vitsaileva ja energinen. Kiire ja hankaluudet tuntuvat huomattavasti kevyemmiltä, kun on Lotan kaltaisia työkavereita, joiden kanssa harmeille voi nauraa, ja jotka huokailun sijasta tarttuvat ripeästi toimeen ja levittävät ympärilleen hyvää mieltä. En ihmettele yhtään Lotan valintaa valopilkuksi: hän saa jatkuvasti ylistävää palautetta asiakkailta työstään, erityisesti iloisesta ja mukaansa tempaavasta esiintymisestään.

Irmeli Rinnekangas, senioritalon asukas, joka ehdotti Lottaa Valopilkuksi 

Lotta vieraili senioritalo Kuunarissa puhumassa muutoksista kierrätyksessä. Hänen iloinen ja valoisa olemuksensa valloitti meidät kaikki senioritalon asukkaat. Vaikka kierrätys saattaa monien mielestä olla hiukan kuiva aihe, Lotta sai meidät nauramaan vedet silmissä ja eloisa esiintyminen muistutti runoilija Heli Laaksosta. Arvostimme myös sitä, että häneltä sai kysellä paljon, ja kysymystulvan jälkeen hän osasi aina palata siihen, mihin oli jäänytkin. Lotan esiintyminen hymyilytti meitä senioritalon asukkaita vielä seuraavana päivänäkin.

Kaisa Viskari, Lotan ystävä 

Tutustuimme Lotan kanssa vuonna 2007 silloisten miesystäviemme kautta. Lotta on älykäs, vahva, empaattinen ja rohkea. Hän on ihminen, joka lähtee koska tahansa mukaan eräjormailuretkelle. Lottaan voi aina luottaa, ja hän on huomaavainen ja kiltti. Häntä eivät pienet asiat hetkauta. Lotta on myös aikamoinen martta - hän säilöö, sienestää, kokkailee hyvää ruokaa, osaa tahranpoiston niksit ja ompelun salat, sekä kierrättää. Lotta pitää kaikesta kestävästä ja kauniista, eikä kannata kertakäyttökulttuuria.