24.02.2016 | Teksti Matleena Merta | Kuvat Mikael Soininen

Energiaa lenkkipolulta

Katri Nurmi on tuleva erityisluokanopettaja, merimiehen vaimo ja yksivuotiaan Siiri-tytön äiti, jonka energisyys kumpuaa rakkaudesta liikuntaan.

Kun Katri Nurmi kuuli, että häntä oli ehdotettu valopilkuksi, hän oli samaan aikaan sekä otettu että nolo.

– Se tuntui tosi hienolta, mutta samalla mietin, olenko minä nyt oikeasti valopilkku. Pienen lapsen äitinä en ole nukkunut kunnollisia yöunia yli vuoteen, ja välillä väsyttää aika paljon, vaatimaton Katri nauraa.

Katria ehdottivat valopilkuksi Kiinamyllyn sairaalakoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset. Oppilaat kiittelivät harjoittelussa ollutta Katria muun muassa siitä, että hän oli aina hyvällä tuulella, ja sai oppilaat uskomaan itseensä.

Luokanopettajana aiemmin työskennellyt 31-vuotias valmistuu erityisluokanopettajaksi huhtikuun lopussa. Vuoden kestävän täydennyskoulutuksen lisäksi elämä pyörii yksivuotiaan Siiri-tytön ympärillä. Aviomies Matti on ammatiltaan merimies, mikä tarkoittaa sitä, että hän on vuorotellen kuusi viikkoa merellä ja kuusi viikkoa kotona.

– Onneksi sekä minun että Matin perheet pystyvät auttamaan lapsenhoidossa. Kun minulla on opinnoissa lähiopetusta helmi- maaliskuun ajan, Matin äiti tulee meille hoitamaan Siiriä. En pärjäisi ilman läheisten tukea, Katri kiittelee.

Elämä merimiehen vaimona on välillä raskasta, mutta onneksi Whatsapp toimii lähes aina.

– Kyllähän minä tiesin heti alusta alkaen mihin sitouduin, Katri kertoo.

Rakkaus syttyis Raumalla

Katri on kotoisin pienestä Tammelan kunnasta Forssan läheltä. Opettajan ammatti on hänellä verissä, sillä Katrin isä on luokanopettaja ja äiti lastentarhanopettaja. Isä opetti sekä Katria että hänen kahta vanhempaa sisarustaan.

– Vanhempieni opettajamaisuus näkyi esimerkiksi kesälomilla. Kun muut lapset vietiin kesäisin huvipuistoon, meitä kierrätettiin kaikissa Etelä-Suomen kirkoissa, koska isä oli kiinnostunut arkkitehtuurista ja halusi sivistää meitä, Katri nauraa.

Teininä Katri oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei missään nimessä halua opettajaksi. Vuoden sosionomiopintojen jälkeen opettajan ura alkoi kuitenkin houkutella.

– Asuin vuoden Hämeenlinnassa, ja hain sitten Raumalle OKL:ään, jonne sitten pääsinkin vuonna 2005. Viimeisenä opiskeluvuonna tapasin Matin, joka opiskeli samalla paikkakunnalla merikoulussa. Hän kävi usein meidän opiskelijoiden ylläpitämässä baarissa, Katri kertoo.

Aluksi Katri odotti, että Matti olisi tehnyt aloitteen.

– Mietin siinä, että miksei tuo tee mitään. Loppujen lopuksi päätin sitten itse iskeä hänet, hän virnistää.

Äitiys opetti suunnittelemaan

Loppuvuodesta 2014 Katri vietti joulun välipäivät synnytysosastolla.

– Olin haaveillut lapsesta jo monta vuotta. Äitinä olo on ihanaa, vaikka kaikki ei ole aina sujunutkaan helpoimman kautta. Siiri oli aluksi itkuinen vauva, ja reagoi äidinmaidon kautta kaikkeen mitä söin. Jouduin esimerkiksi jättämään maitotuotteet pois ruokavaliostani, sillä hänellä oli maitoallergia, Katri kertoo.

Äitiyden myötä opiskelu vaatii aiempaa enemmän suunnitelmallisuutta.

– Kun opiskelin ensimmäistä kertaa, ei koulutehtävien kanssa tullut pidettyä turhaa kiirettä. Nykyisin aloitan jo tammikuussa tehtävän, jonka deadline on huhtikuussa. Äitinä jokainen vapaahetki on käytettävä hyödyksi, Katri tuumaa.

Yhtään lapsen kanssa vietettyä hetkeä hän ei kuitenkaan vaihtaisi pois.

– Olin viime viikonloppuna Raumalla tapaamassa vanhoja opiskelukavereitani. Vaikka odotin reissua kovasti, jo ajomatkalla tuli kauhea ikävä Siiriä, Katri huokaa.

Ei kahta samanlaista päivää

Katri ehti työskennellä luokanopettajana viisi vuotta ennen erityisluokanopettajan opintojaan. Erityisluokanopettajat työskentelevät erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa, joilla saattaa olla erilaisia oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuusongelmia tai tunne- elämän haasteita.

– Erityisopetuksessa luokat ovat pienempiä, ja opetuksessa mennään enemmän oppilaan ehdoilla kuin tavallisessa koulussa. Vaikka erityisopettajan työ on välillä raskasta, myös työstä saatava palkinto, se kun saa oppilaan onnistumaan, on todella suuri, Katri kertoo.

Katrin mielestä liikunnan ja ulkoilun pitäisi olla osa jokaista koulupäivää.

– Kyllä se näkyy oppilaista, että istutaan vain kaikki päivät sisällä. Nykyisin pitäisi hirveästi ottaa teknologiaa mukaan opetukseen, mutta itse haluaisin välillä vain heittää kaikki laitteet ulos ikkunasta, Katri nauraa.

Nuori opettaja uskoo kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen.

– Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Lasten ja nuorten pitäisi pelata enemmän vaikka lautapelejä kuin pleikkaria.

Katri rakastaa opettajan työssä eniten sen monipuolisuutta.

– Ensin opetellaan matikkaa, sitten luistellaan, ja sitten ratkaistaan vähän riitoja. Kaikki aina sanovat, ettei omassa työssä ole kahta samanlaista päivää, mutta opettajan, varsinkaan erityisopettajan, työssä ei todellakaan voi etukäteen tietää mitä päivä tuo tulessaan, hän pohtii.

Hikoilu antaa energiaa

Eniten energiaa Katri saa liikunnasta. Hän aloitti lentopallon harrastamisen seitsemänvuotiaana isänsä ja vanhempien sisarustensa jalanjäljissä.

– Olemme tosi kilpailuhenkisiä. Isälläni on tapana sanoa: ”Häviö on synti ja häpeä” ja nauraa päälle. Pelaamme perheeni kanssa yhdessä myös paljon korttipelejä, ja välillä kortit lentävät kun häviäjä hermostuu, Katri kertoo nauraen.

Juoksemisesta Katri innostui vuonna 2006, kun hän teki lapsuudenystäviensä kanssa uudenvuodenlupauksen, että he osallistuisivat Forssan Suvi-ilta-maratontapahtumaan.

– Juokseminen on minulle siinä mielessä hassu harrastus, että se on yksilölaji, ja olen tosi ryhmähenkinen. Lenkkeilen edelleen aina kun ehdin, mutta asennoitumiseni on muuttunut lapsen saamisen myötä. Ennen minulla oli enemmän tavoitteita, nyt juoksen vain juoksemisen ilosta.

Ennen synnytystä Katri ehti myös hurahtaa crossfitiin.

– Matti kutsuu crossfitiä huumorimielessä hipsterien kuntopiiriksi. Rakastin lajissa sitä, että siinä kehittyy jatkuvasti, ja oppii koko ajan uusia liikkeitä. Myös treenikaverien tuki on korvaamatonta. Vaikka välillä silmissä sumenisi, kaverin tsemppi auttaa jaksamaan vielä viimeiset toistot, Katri kertoo suu hymyssä.

Katri haaveilee vielä palaavansa crossfitin pariin sitten kun Siiri on vanhempi.

– Nyt haluan keskittyä viettämään aikaa tyttäreni kanssa, vaikka se onkin pois liikunnasta. Ja kyllä pienen lapsenkin kanssa pystyy liikkumaan, kun vain käyttää mielikuvitustaan. Kun tulee sopiva väli, teen viisitoista punnerrusta tai nostan Siirin kymmenen kertaa ilmaan. Teen usein vaunujen kanssa kymmenen kilometrin lenkin, kun kävelen siskoni luo Hirvensaloon. ●

Katri Nurmi

1984 syntyy Helsingissä.
1986 perhe muuttaa Tammelaan.
2005 muuttaa Raumalle ja aloittaa opinnot OKL:ssä.
2009 tapaa nykyisen aviomiehensä Matin.
2010 valmistuu luokanopettajaksi ja saa opetettavakseen ensimmäisen oman luokan. Muuttaa Turkuun.
2013 menee naimisiin Ruissalossa.
2014 tytär Siiri syntyy.
2015 ostaa yhdessä miehensä kanssa puutaloasunnon Portsasta. Aloittaa erityisluokanopettajan täydennysopinnot

Katrista sanottua: 

Laura Moilanen, Katrin sisko

Katri on ollut lapsesta saakka topakka pakkaus ja monet lentävät lauseet ja sattumukset ovat kirkkaina perheemme muistoissa. Luonteeltaan hän on energinen ja yritteliäs. Kaikki ei onnistu aina heti tai kerralla, mutta Katri jaksaa yrittää uudelleen ja ponnistella saadakseen sen, mitä haluaa. Näitä ominaisuuksia todella tarvitaan, kun yhdistetään äitiys, uuden kodin remontointi sekä opinnot ja siinä sivussa harrastetaan, hoidetaan parisuhdetta ja vietetään aikaa myös ystävien seurassa.

Terhi Virrasoha, Katrin ystävä 

Tapasin Katrin ensimmäistä kertaa noin viisitoista vuotta sitten. Pelasimme molemmat lentopalloa vastakkaisissa joukkueissa. Nykyisin tapaammemuutaman kerran kuukaudessa, urheilemme yhdessä ja juttelemme. Katri onluonteeltaan iloinen, sosiaalinen ja rehellinen. Hän on tarkka ja ahkera, ja tekee varmasti sen minkä lupaa. Hän jaksaa aina kuunnella ystäviensä huolia ja kannustaa eteenpäin.

Piiku Ansamäki, Katrin oppilas Kiinamyllyn koulusta

Katri oli koulussamme harjoittelussa marraskuussa 2015. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka hymyilee yhtä paljon kuin hän. Katrin ansiosta kouluun lähteminen tuntui hyvältä, sillä hän sai kaikki luokkalaiseni hyvälle tuulelle. Katri osaa rohkaista ja sai meidät oppilaat uskomaan itseemme – hän on ihan paras opettaja!