13.05.2015 | Teksti MAIJA RAUHA | Kuvat TOMMI TAIPALE

Melkein omalta pellolta

Livonsaaren Osuuspuutarha viljelee ja välittää jäsenilleen kasviksia, joiden tuoreus ja maku hakevat vertaistaan. Pellolla voi käydä katsomassa ja kitkeäkin saa, muttei ole pakko!

Livonsaaren Osuuspuutarhan neljäs satokausi on parhaillaan alkamassa. Liityin yhteisöön heti alussa, koska idea oli mielestäni mainio. Toteutus osoittautui kuitenkin vielä paremmaksi. Yhtä makeita porkkanoita ei saa mistään! Usein satolaatikko sisältää myös jonkin yllätyksen: uuden kasvilajin tai lajikkeen kokeiltavaksi. Kaikki on vasta pellolta korjattua lähiruokaa.

– Vuokraamamme pellot ovat luomuviljeltyjä, mutta koska osuuskunta ei ole hakeutunut luomutarkastuksen piiriin, emme voi käyttää sanaa ”luomu”. Jäsenet kuitenkin tietävät, millä periaatteilla toimimme, ja arvostavat tuotantotapaamme, osuuskunnan puheenjohtaja SIMO ANNALA selventää.

Osuuspuutarhan jäsenet maksavat osuuskunnan jäsenmaksun sekä vuosittaisen satomaksun. Sitä vastaan he saavat koko satokauden ajan laatikollisen kasviksia joka viikko. Satolaatikot noudetaan etukäteen määritellyistä jakopisteistä, jotka ovat jäsenten ylläpitämiä. Laatikon sisältö vaihtelee satokauden edetessä ja riippuu tietenkin myös siitä, miten viljely on onnistunut.

Terapiaa pellon reunalla

Kuten nimestä voi päätellä, osuuspuutarhan pellot sijaitsevat Naantaliin kuuluvassa Livon-saaressa. Sinne on miellyttävä noin 45 minuutin ajomatka Turusta. En tiedä mitään rentouttavampaa kuin upottaa ranteet rikkaruohoihin ja ryhtyä pelastamaan punajuurentaimia. Kun kasvinsuojeluaineita ei käytetä, kitkemistä riittää. Kerrankin tietää takuuvarmasti saavansa jotakin hyödyllisä aikaan.

Useimmat osuuspuutarhan jäsenet eivät käy pellolla, mutta halukkaat voivat sopia puutarhurin kanssa retkestä pellon reunalle tai osallistumisesta töihin. Yhteistalkoita järjestettiin ensimmäisinä vuosina etenkin istutusten aikaan, mutta niistä on luovuttu käytännön hankaluuksien takia. Jos talkoo­päivänä sataakin kuin saavista, menevät työläät järjestelyt hukkaan.

Ammattimaisen puutarhurin lisäksi osuuspuutarhassa on työskennellyt kansainvälisiä vaihtotyöntekijöitä.

Ikuinen sota selleristä

Voin kuvitella, että puutarhurille osuuspuutarhan peltojen viljely on poikkeuksellisen haastava työ, koska joka viikoksi pitää olla monipuolista jaettavaa. Se hieman helpottaa, että osuuspuutarha ei lupaa juuri tietynlaista laatikon sisältöä. Tulossa olevista herkuista kerrotaan vasta saman viikon alussa.

– Keräämme jatkuvasti palautetta ja otamme siitä oppia. Suurimmaksi haasteeksi on osoittautunut varsiselleri: se on vuodesta toiseen monen inhokki, mutta yhtä moni haluaisi sitä vaikka joka satolaatikkoon. Viisi vastaajaa toivoi viime syksynä enemmän salaattia, viisi vähemmän. Enimmäkseen palaute on kuiten­kin ollut hyvää, jopa ylistävää. Esimerkiksi viime kesän avomaantomaatteja kiitettiin vuolaasti, Annala kertoo. ●

Lisätietoja: osuuspuutarha.net