27.11.2017 | Teksti Pirkko Soininen | Kuvat Mikael Soininen

Ongelmiin löytyy aina ratkaisu

Media-alan opettaja Samuel Rauniolle kilpaurheilu opetti sisukkuutta. Nyt hän treenaa salilla omaksi ilokseen ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Kun Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian media-alan lehtori Samuel Raunio sai kuulla valinnastaan valopilkuksi, hän yllättyi toden teolla. Samuelia ehdotti valopilkuksi hänen opiskelijansa – nyttemmin jo valmistunut – Sanna Rantanen.

Sanna totesi, että Samuel on valloittava persoona, joka osaa tukea opiskelijoita juuri oikealla tavalla.

Samuel myöntää, että hänellä on positiivisen elämänkatsomus.

– Ajatukseni ja näkemykseni on, että ongelmiin löytyy aina jonkinlainen ratkaisu. On hyvä varautua yllättäviin tilanteisiin. Suunta on aina mieluiten eteenpäin, vaikka välillä onkin hyvä istahtaa arvioimaan, mitä on saatu aikaiseksi.

39-vuotias Samuel on elämän varrella oppinut myös olemaan täysipainoisesti oma itsensä.

– Hyvää elämän oppia on ollut vuosien aikana havaita myös se, että kaikkia ei voi eikä pidä pyrkiäkään miellyttämään, vaan omista näkökannoista ja mielipiteistä on uskallettava pitää kiinni.

Kilpaurheilu opetti sisukkuutta

Nuorena Samuel kilpaurheili. Hänen isänsä harrasti yleisurheilua ja isän vanavedessä Samuel ajautui lajin pariin. Omaksi lajiksi valikoitui melko nopeasti juoksu. Hän aloitti lyhyistä matkoista, mutta siirtyi keskipitkiin. Mieluisimpia lajeja olivat 400 m, 800 m ja 1 500 m.

Tavoite oli korkealla, vähintään Suomen huipulla. 19-vuotiaiden sarjassa hän saavuttikin Suomen mestaruuden 4 x 400 metrin viestissä.

Treenaaminen jatkui totisena vielä, kun hän muutti Jyväskylään ja aloitti opinnot yliopistossa.

– Mutta sitten polvet tekivät tenän. Ne rasittuivat, eikä treenaamisessa ollut enää mieltä eikä varsinkaan iloa.

Samuel jätti kilpaurheilun pitkin hampain, mutta sen jälkeen hän ei ole piikkareita kaivannut.

– En ota juoksuaskelia ollenkaan. Taisi tulla mitta täyteen sitä lajia, mies nauraa.

Vaikka juokseminen jäi, kilpaurheilusta tarttui mukaan monta hyvää asiaa jatkoelämän varrelle.

– Pitkäjänteisyys, periksiantamattomuus ja tavoitteiden asettaminen. Nuo ominaisuudet ovat seuranneet mukana. Välillä hakkaan aika pitkäänkin päätä seinään, enkä huomaa, että vieressä olisi ovi, mies naurahtaa.

Kirjoittaminen vei opiskelemaan

Samuel on aina tykännyt kirjoittaa.

– En osaa sanoa, mistä palo kirjoittamiseen tuli. Meidän perheessämme kukaan muu ei kirjoittanut.

Samuel sen sijaan kirjoitti pieniä tarinoita ja novelleja. Ennen kouluikää hän aloitti myös lehden toimittamisen.

– Se oli aika uutispainotteinen. Meille tuli kotiin monia eri sanomalehtiä, luin niitä ja tein omia uutisia.

Oman lehden toimittaminen oli luonteva alku tulevalle uralle. Kun Samuel lukion jälkeen mietti, mihin lähteä opiskelemaan, määrittelevä toive oli kirjoittaminen.

– Halusin sellaisen ammatin, jossa saisin kirjoittaa mahdollisimman paljon.

Hän pyrki sekä Tampereen että Jyväskylän yliopistoihin opiskelemaan journalistiikkaa. Jyväskylä tärppäsi, ja Merimaskussa syntyneen ja Naantalissa sekä Turussa varttuneen miehen tie vei Keski-Suomeen.

– Jyväskylä on ihan kaunis kaupunki järven rannalla, ja siellä oli vilkas opiskelijaelämä, mutten siltikään koskaan oikein kotiutunut sinne.

Samuelin viideksi vuodeksi aiottu Keski- Suomen turnee venyi kymmeneksi vuodeksi, sillä valmistumisen jälkeen hän pääsi yliopistolle töihin tutkijaksi ja assistentiksi.

– Silloin mukaan kuvioihin astui opettaminen, jota en ollut alun perin ajatellut ammatikseni. Opetin journalistiikkaa viestintätieteiden laitoksella, missä olin aiemmin itse opiskellut.

Opettajan työ palkitsee

Samuel palasi Turkuun 2007. Hän siirtyi opettajaksi ensin Diakonia-ammattikorkeakouluun viestinnän koulutusohjelmaan ja sitten vuoden 2011 alusta Turun ammattikorkeakouluun.

– Tykkään opettaa. Erityisesti nautin tilanteista, joissa saan kahden kesken sparrata opiskelijaa ja ratkoa hänen kanssaan ongelmia. Ohjaankin paljon opinnäytetöitä. Opettajan tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia vaan johdattaa opiskelija itse ratkaisemaan ongelmansa.

– Olen pitänyt massaluentoja 200 opiskelijalle yliopistolla, ja kyllä sekin on ihan ok, mutta yksilöllisemmät opetustilanteet ovat enemmän minun juttuni.

Samuel nauttii siitä, että voi ohjata ja kannustaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa. Kun opinnäytetyö valmistuu, on opiskelija aina ohjaajaansa tietäväisempi siitä asiasta.

Tätä kehitystä on palkitsevaa seurata.

Samuel yrittää opettaa oppilailleen, että täydellisyyden tavoittelu on huono juttu. Itse hän kuitenkin syyllistyy joskus samaan, työt kulkevat mukana kotiin eikä malta laskea irti projekteista.

Yhdessä opiskellaan espanjaa

Samuel asuu Ruskolla 1970-luvulla rakennetussa omakotitalossa vaimonsa Riitan kanssa. Vaimo on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa johdon sihteerinä.

Pariskunta tapasi toisensa seitsemän vuotta sitten perinteiseen tapaan yökerhossa. Naimisiin he menivät kolme vuotta sitten.

– Tässä iässä sitä jo tietää, kun kohdalle osuu se oikea. Olen ollut kerran aiemmin naimisissa.

Pariskunnan ystäväverkosto on laaja. Kun pariskunta tapaa ystäviään, ohjelmassa on monesti jotain kivaa: ruuan laittoa, risteily tai matka.

– Olen opiskellut vaimon kanssa kaksi vuotta espanjaa Raision opistossa, mutta älä vaan kysy mitään espanjaksi, hän nauraa.

Monet pariskunnan matkat ovat suuntautuneet Espanjaan. Siellä on hyvää ruokaa ja miellyttävä ilmasto.

matkoillamme syömisestä ja nähtävyyksien katselusta. Emme viihdy rannalla montaa päivää, vaan on pakko päästä tekemään jotain. Pienet retket ja aktiviteetit ovat myös kivoja.

Yhtä ihanaa kuin itse matkustaminen on matkojen suunnittelu.

– Tietoisuus siitä, että lähdön hetki koittaa, on hieno. Lentokentällä juuri ennen matkaa nautittu superkallis juoma maistuu aina yhtä hyvältä, Samuel naurahtaa.

Kuntosali lähes pyhä paikka

Kaikista tehokkaimmin Samuel lataa akkujaan kuntosalilla tai metsäkävelyillä.

– Kuntosali on minulle ehdoton yksinolemisen paikka. Laitan luurit korville enkä puhu kenellekään mitään. Ulkopuolisten mielestä saatan vaikuttaa tylyltäkin, mutta tarvitsen omaa erakkoaikaa sosiaalisen työn vastapainoksi, Samuel sanoo.

Toinen tärkeä paikka on metsä, minne hän lähtee joko yksin kävelemään tai vaimon kanssa. Silloin mukana on usein myös kori, jonne kerätään sieniä ja marjoja.

Kuntosalilla hän asettaa itse itselleen tavoitteet. Kilpailuhenki on jäänyt kauas.

– En halua enää kilpailla kenenkään kanssa. Maailma on nykyään ihan liian kilpailuhenkinen. Ihmiset tuntuvat tekevän asioita vain näyttääkseen muille. Pääasia, että on itse tyytyväinen omiin saavutuksiinsa ja elämäänsä. 

Samuelin tärkeät vuodet

1978 syntyy Merimaskussa
1985 koostaa ensimmäisen oman uutislehtensä
1994 aloittaa opiskelut Aurajoen urheilulukiossa
1996 voittaa 19-vuotiaiden sarjassa 4 x 400 metrin Suomen mestaruuden
1997 aloittaa journalistiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa
2000 juoksee toistaiseksi ainoan maratoninsa
2004 valmistuu filosofian maisteriksi
2007 paluu Turun seudulle Keski-Suomesta
2010 tapaa nykyisen vaimonsa Riitan
2011 aloittaa työt Turun AMK:ssa ja muuttaa Ruskolle
2014 menee naimisiin Riitan kanssa

Samuelista sanottua

Sanna Rantanen, entinen opiskelija 

Samuel on aina hyvällä tuulella ja jaksaa neuvoa opiskelijoita. Hän opettaa mielenkiintoisesti ja tuntee alansa, jota opettaa. Samuel antaa opiskelijoille hyvää ja rakentavaa palautetta ja tukee opiskelijoita. Hän on ehdottomasti valloittava persoona.

Antti Keskitalo, ystävä 

Samuel suhtautuu aina myönteisesti ja arvostavasti toisiin ihmisiin säilyttäen pilkkeen silmäkulmassa ja huumorin tiukoissakin tilanteissa. Hän innostuu nopeasti asioista ja tempaa toisetkin mukaansa. Olen tuntenut Samuelin vuodesta 2003 saakka, armeijavuodestamme alkaen. Jo ensikohtaamisesta jäi mieleen hänen vilpitön avuliaisuutensa ja ystävällisyytensä minua kohtaan. Hän on aidosti läsnä kohdatessaan toisen ihmisen ja löytää aina iloisia puolia asiasta kuin asiasta.

Pia Oförsagd, työkaveri 

Paitsi että Samuel viljelee nokkelaa huumoria, hän on työkaverina erittäin ratkaisukeskeinen ihminen. Hän ei jää vellomaan ja jahkaamaan haasteellisissakaan tilanteissa, vaan etsii määrätietoisesti toimivia ratkaisuja. Samuel on tiimipelaaja, johon voi luottaa. Hän hoitaa oman tonttinsa tunnollisen tarkasti ja ottaa asioista kokonaisvastuuta. Olemme olleet työkavereita lähestulkoon 10 vuotta, on jaettu ilot ja surut ja tiukoissa paikoissa oltu toistemme tukena. Samuel on huomaavainen ja lämmin ihminen, joka sitoutuu vahvasti siihen, mitä pitää tärkeänä.